”Viime vuoden lokakuussa huomasin että kiloja oli päässyt kertymään aika reippaasti 160 cm:n varteen.. Vuosi oli ollut raskas, läheisen menetys ja melkein heti perään ero, miten ihania tekosyitä syödä ja juoda! Joku järjen hippunen sai sitten äänensä kuuluviin ja kehotti ottamaan yhteyttä Anuun. Projekti aloitettiin marraskuun alussa, tavoitteeni siinä vaiheessa oli – 15 kg toukokuun loppuun mennessä.Olen 38v, yhden lapsen yksinhuoltaja ja työkseni ajan (vuorotyö).
Olen aina liikkunut, välillä enemmän, välillä vähemmän joten treenien suhteen ei ollut muuta ongelmaa kuin niiden sovittelu aikatauluun.Anu teki aivan mahtavat kotitreeniohjelmat, haastavat mutta silti ihanat. Olen jopa alkanut tykkäämään askelkyykystä. 3kk:n aikana tuplasin kuntotestin tulokset: vatsat 9 –> 19, punnerrus
11 –> 27, kyykky 14 –> 30, vyötäröstä lähti 18,5 cm!! ja painoa lähti 12-13kg Mitään motivaatio-
ongelmia ei koko aikana ollut vaikka 2½ viikkoa meni sairastellessa. Päinvastoin, intoa oli entistä enemmän lepäämisen jälkeen. Ruokavaliota muutettiin pikkuhiljaa ja sen kanssa minulla on ollut enemmän haastetta kuin treenaamisessaVaikka itsellekin on tietotaitoa kertynyt matkan varrella, en olisi pystynyt tähän ilman Anua. Anu on tsempannut minua aivan mahtavasti, hänelle on ollut helppo avautua kaikista asioista ja hän osaa tarpeen vaatiessa myös heiluttaa ruoskaa! Jatkamme tästä vielä yhdessä eteenpäin kohti seuraavaa tavoitetta!Asiakas, nainen 39v kotiäiti kertoo omin sanoin kahden kuukauden valmennuksen aikana heränneistä tuntemuksistaan:”Ensimmäiseksi, kiitos Anu, sait minut taas nauttimaan liikkumisesta, vaikka se tekikin kipeää. Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui että kuolen. Sitten pelkäsin että en kuolekaan. Sitten helpotti. Anu ei suuttunut, vaikka en aina jaksanut tehdä kaikkea sovittua, kun tunsin että muserrun kaiken
alle ja sinnittelin hengissä vain sen tiedon varassa, että jossain on Enkeli, joka ajatteli minua kun en enää jaksanut pitää itsestäni huolta.Anu puhui, rohkaisi, opetti luottamaan siihen että arkinenkin liikkuminen tekee hyvää. Jos en jaksanut tehdä ohjelmaa, otin lapsen selkääni ja punnersin. Jos en jaksanut lähteä lenkille, pelasin lasten kanssa pihalla jalkapalloa, jos en saanutkaan aikaiseksi käyttää kahvakuulaa, treenasin lasten painoa käyttäen.. Kahteen kuukauteen mahtui paljon pettymyksiä itseäni kohtaan, ja
samalla paljon onnistumisen iloa; huomasin, että näinhän se menee, jokainen tekee sen minkä voi, niiden rajojen puitteissa mitkä itsellä on! Aluksi en jaksanut tehdä puolikkaita punnerruksia montaakaan, nyt menee lisäpainolla tuplaten. En jaksanut liikkua minkään vertaa, nyt voin touhuta
lasten kanssa ulkona tuntikausia hengästymättä. Liikkuminen on tuonut elämänilon takaisin, ja nautin kun jaksan taas touhuta lasten kanssa! Kiitos Anu! ”
Menu