Kun noin vuosi sitten starttasimme yhteisen matkamme, muistan kuinka kurja, väsynyt, alavireinen, löysä sekä onneton olo minulla oli. Muistan kuinka minua jännitti tulla ensimmäiselle käynnille luoksesi. Pelotti, että vastassa on tuomitseva ja vähättelevä liikunta-alan ammattilainen, mutta vastaanotto olikin kaikkea muuta. Kohtasin uskomattoman empaattisen ja ammattitaitoisen valmentajan, joka selvästi halusi auttaa minut elämäntavoissani oikeaan suuntaan. Sanotaan, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja sinä kerrassaan naulasit tämän.
En tiedä onko liioittelua sanoa, että olet pelastanut elämäni. Tai kaipa minä olen itse elämäni pelastanut mutta en ole varma olisinko osannut tehdä sitä ilman sinua. Sinulla on uskomaton kyky nähdä pinnan alle ja myötäelää elämässä mukana. Teet tämän sopivasti päätä silitellen ja toisaalta jämäkästi sekä määrätietoisesti, uusien elämäntaitojen opettamisen kautta. Olet malliesimerkki sydämenviisaasta ihmisestä.
Ensimmäiset ohjeet, jotka laadit minulle, olivat ”Ryhtiä, voimaa ja iloa K:lle” sekä ”Virtaa elämään, K.” Voin ilokseni todeta, että kaikki elementit (ryhti, voima, ilo ja virta) ovat viimeisen vuoden aikana löytyneet. Toki vuoteen on mahtunut paljon itse elämää, ja sen myötä ylä- ja alamäkiä, mutta suunta on pysynyt koko ajan oikeana. Tästä olen erityisen ylpeä.
Matkaa ja opittavaa on vielä paljon, mutta moni asia on jo paremmin. Ennen kaikkea, olen jälleen löytänyt liikunnanilon. Sellaisen ”hyvän mielen liikunnanilon” en sellaista ”pakottavaa ja rankaisevaa liikuntaa” (kuin aiemmin).
Päätin kirjoittaa sinulle kirjeen, kun oli niin monta asiaa, jotka haluan saada sanotuksi ja tiedän että itkuksihan se puhumalla menisi. KIITOS ANU! Kiitokseni pulppuaa sydämenpohjasta. On suorastaan ihana tunne, että saan kokea tällaista kiitollisuutta ja vilpitöntä onnea kaikesta siitä, mitä olet tuonut mukanasi omaan arkeeni. Tästä on hyvä jatkaa seuraavien opittavien asioiden pariin.
Halauksin, K.