”Anulla valmennuksessa olleiden tuttujen kautta ja suosittelemana löysin Anun valmennukseen. En ollut aivan tyypillisen asiakkaan muotti tullessani Anun luokse. Tahdoin Anusta vierellä kulkijan tähän matkaan, jossa meidän suurimpana tavoitteenamme oli liittää henkinen ja fyysinen puoli taas yhteen. Puoliskot, jotka olivat päässeet erkaantumaan toisistaan. Jos molemmat puolet eivät voi hyvin, ei ihminen ole kokonainen eikä hänellä ole mahdollisuutta kauaskantoiseen hyvinvointiin. Anulla ei ole vain kuuntelemisen taitoa, vaan hänellä on myös taito kuulla mitä toinen oikeasti sanoo. Ihminen on kokonaisuus, eikä voida keskittyä vain yhden osa-alueen muuttamiseen tai huoltamiseen, täytyy muuttaa ja huoltaa ihmistä kokonaisuudessaan. Minä halusin näiden osa-alueiden huoltajaa enemmän kuin muuttajaa. Kaipasin ihmistä, joka opettaa minua itseäni kuuntelemaan itseäni. Olen saanut Anulta hyvät eväät eteenpäin. Ihminen ei voi haastaa itseään fyysisesti unohtamatta armollisuutta ja henkistä hyvinvointia. Mikään muutos ei kanna kovin pitkälle, jos sitä ei toteuteta sulassa sovussa myös henkisen puolen kanssa. Aina ei ole vain kivaa, mutta silloin jos tuntuu enemmän pahalta kuin hyvältä ollaan metsässä ja pahasti. Anulla on taito vaatia, kyky tsempata ja lahja kuunnella. ” -Milla 30v
Valmentajan kommentti: Heti ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien etenimme pehmeän tunnustellen kohti tavoitetta. Valmennettavan lähtökohtatilanne oli äärimmäisen haastava, rasvaa oli poltettu kehosta omatoimisesti sekä ryhmässä useita kilogrammoja ja lihasmassaa hankittu tilalle. Tämä kaikki oli tapahtunut nopeaan tahtiin aktiivisen hikiliikunnan ja tiukan ruokavalion keinoin. Mieli halusi jatkaa haastavia treenejä ja tiukkaa settiä ruokavalion puolelle, vaan liian tiukille vedetty keho asettui puolustuskannalle ja kapinoi kaikin keinoin painonpudotusta ja treenejä vastaan.
Kovien kuntosalitreenien, tehokkaiden ryhmäliikuntatuntien ahmimisen ja matalahiilihydraattisen ruokavalion kuihduttamana sekä edellisen valmennussuhteen kaatuminen painoivat Millan mieltä. Näiden kehoa ja mieltä kuormittavien asioiden myötä valmennettava oli niin ”piipussa henkisesti ja fyysisesti” että valmentajan mentaalipuolen valmennusosaaminen pääsi oikeuksiinsa. Silkkihansikkaita tarvittiin pitkin matkaa. Kuntosalitreenit vaihtuivat usein lennossa keskusteluhetkiin, jolloin tarvittiin nenäliinoja puolin ja toisin.
Omien vaatimusten ja tavoitteiden täydellinen vaihtaminen oli paikallaan. ”Onko tärkeintä se, mitä näkyy peilissä ja vaakalukemana vai se, miltä tuntuu olla läsnä itselleen ja viihtyä omassa kehossaan”, kysyin ja mietimme, kuinka henkistä kuormitusta voitaisiin vähentää. Kävimme läpi Millan elämänarvot hyvän elämän analyysin kautta sekä ajankäytön päivätasolla sekä toiveet oman hyvinvoinnin edistämiseksi. ”Mistä nautit, mihin käytät aikaasi mieluiten, kenen kanssa olet, mitä teet?”.
Perinteinen fyysinen valmennus säilyi toki taustalla ja asiakas harrasti leppoisampaa liikuntaa kuin pitkiin aikoihin. Harrastustoiminnan kautta liikkuminen sujui ihan itsestään ja kaiken lisäksi hän teki sitä, mistä oikeasti nautti! Pikkuhiljaa kehon ja mielen yhteistyö alkoi sujua. Itseluottamus, voimavarat sekä kehontuntemus alkoivat näkyä itsevarmempana olemuksena ja eteenpäin pyrkimisenä. Fyysinen hyvinvointi tukee henkistä hyvinvointia ja toisinpäin. Minulle valmentajana on tärkeintä, että valmennustyö tehdään suoraan sydämestä – ihmisestä välittäen, inhimillisesti ja kunnioittaen. Tähän pyrin jokaisessa valmennuksessa, olkoon kyse yksittäisestä treenikerrasta tai useamman vuoden elämäntapamuutoksesta.” -Anu